Väkivalta viihteenä on valtavan suosittua esimerkiksi elokuvissa, peleissä, TV:ssä ja jopa live show'na!
Miksi se on niin ihanteellisessä valossa? Miksi ihannoimme jos elokuvan sakari voittaa yksin noin 25 isompaa miestä nyrkki tappelussa?
Ensimmäisenä mieleen tulee biologiset vietit, evoluutio jne. ihmis luonteeseen kuuluu fyysisen voiman ihannointi ja haalitseminen, ''veren himo''.
Aito väkivalta kuitenkin kauhistuttaa ihmistä, kuten esimerkiksi: sodat ja kidutus. Voisi ajatella, että väkivalta viihteellä tyydytetään sen itse tekemisen himo; näkeminen tyydyttää tekemisen.
Väkivalta on myös tietyssä mielessä tabu aihe vaikka se onkin niin esillä kokoajan. Ehkäpä juuri siksi se on niin kiehtovaa, koska se on kiellettyä?
Väkivalta elokuvissa hyvin usein tappelu jää ainoaksi mahdolliseksi ratkaisuksi ongelmiin, sankariin on aina helppo samaistua, eikä pahiskaan ilmene pahikseksi ilman väkivaltaa. Väkivälta tulee väkisin viihteessä nykypäivänä, ja se onkin taloudellisista syistä kannattavaa, mutta kysymys kuulukin, miksi? Mikä ohjaa siihen että sitä on vaan pakko tupruttaa joka hemmetin leffaan ja peliin? Miksi nykään 13 vuotias osaa kertoa mitä asetta käytetään eniten irlannin armeijan erikoisyksikössä?
Tuleeko jostain pahemmasta tabusta seuraavan vuosituhannen hitti ''tuote''?
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Life's a bitch, then you die
Tiedon suhde uskontoon
Tietoa voi määritellä monella tapaa. Klassinen tiedon määritelmä on
'' Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus ''
tähän pidettiin hyvinkin tiukkana tiedon määritelmänä pitkään, ennen kuin Edmund Gettier alkoi kritisoimaan sitä ja esitti Gettirin paradoksin.
Monet filosofit, Gettier etunenässä, ovat tehneet yllä esitetystä tarinasta ja muista vastaavista esimerkeistä sen johtopäätöksen, että perinteisessä näkemyksessä on jotakin vikaa. Tarina ei tunnu kuvaavan tilannetta, jossa Smithillä on tietoa, vaan tilanteen, jossa Smithillä on tosi uskomus ja vain sattumalta oikeaan uskomukseen ohjanneet perustelut.
Gettier osoittaa platonin tieto teorian jättävän paljon aukkoja ratkaisuun ja sivuuttavan sattuman mahdollisuuden kokonaan.
Klassiseen tiedon määritelmään palaen, voimme miettiä uskontoa. Ovatko uskonnot hyvin perusteltuja tosi uskomuksia? Eivät minunkaan mielestäni.
On olemassa myös tietoa, minkä tiedän todeksi vaikka tiede ei sitä mitenkään todistakkaan.
Uskontojen kannalta voin ottaa esille pelurin esimerkin. Kannattaa uskoa esimerkiksi kristinuskon oppeja todeksi, koska ei siinä ole mitään hävittävää. Jos se kaikki on totta ja uskoo, pääsee paratiisiin. Jos se on turhan jauhantaa, niin sitten ei tapahdu mitään. Mutta jos ei usko ja se kaikki ilmenee todeksi, joutuu helvettiin ja kärsii loputtomiin.
Uskonnot eivät edes pidä itseään ja tiedettä vertaisina käsityksinä, vaan se potee ns. ''jumaluus kompleksia''.
Usko viestittää tiedon turhuutta, mitä se ei kuitenkaan ole. Itseasiassa uskonnot kuulosta perusteineen pelkästään juopuneide jorinalta.
Tietoa voi määritellä monella tapaa. Klassinen tiedon määritelmä on
'' Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus ''
tähän pidettiin hyvinkin tiukkana tiedon määritelmänä pitkään, ennen kuin Edmund Gettier alkoi kritisoimaan sitä ja esitti Gettirin paradoksin.
»Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työpaikkaa ja istuvat nyt johtajan toimiston ulkopuolella odottaen kutsua haastatteluun. Työpaikan saaja päätetään välittömästi haastattelun jälkeen. Smith on johtajan hyvä ystävä ja Jonesia kokeneemmaksi tunnustettu työntekijä, joten Smith uskoo saavansa työpaikan Jonesin sijaan. Odotellessaan Smith hypistelee taskussaan olevia kolikoita ja toteaa, että hänellä on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Hetken kuluttua Smith ja Jones kutsutaan haastatteluun, erikseen kuten tapana on. Smithin haastattelu sujuu normaalisti. Kun molemmat haastattelut ovat ohi, ei työpaikan saajan nimeä syystä tai toisesta ilmoiteta heti. Silti Smith uskoo, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.»Smithillä on hyvä perustelu käsitykselleen. Jos hänen käsityksensä on vielä tosi, seuraa perinteisen näkemyksen nojalla, että hän tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Ajatellaan, että on käynyt seuraavasti. Johtaja päättikin kaikkien yllätykseksi, että Jones saa työpaikan. Lisäksi, aivan sattumalta, Jonesillakin on taskussaan täsmälleen 3 kolikkoa. Tässä tapauksessa Smithillä todellakin on oikeutettu tosi käsitys, joten vaikuttaa siltä, että jos klassinen näkemys pitää paikkaansa, niin Smith tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.
Monet filosofit, Gettier etunenässä, ovat tehneet yllä esitetystä tarinasta ja muista vastaavista esimerkeistä sen johtopäätöksen, että perinteisessä näkemyksessä on jotakin vikaa. Tarina ei tunnu kuvaavan tilannetta, jossa Smithillä on tietoa, vaan tilanteen, jossa Smithillä on tosi uskomus ja vain sattumalta oikeaan uskomukseen ohjanneet perustelut.
Gettier osoittaa platonin tieto teorian jättävän paljon aukkoja ratkaisuun ja sivuuttavan sattuman mahdollisuuden kokonaan.
Klassiseen tiedon määritelmään palaen, voimme miettiä uskontoa. Ovatko uskonnot hyvin perusteltuja tosi uskomuksia? Eivät minunkaan mielestäni.
On olemassa myös tietoa, minkä tiedän todeksi vaikka tiede ei sitä mitenkään todistakkaan.
Uskontojen kannalta voin ottaa esille pelurin esimerkin. Kannattaa uskoa esimerkiksi kristinuskon oppeja todeksi, koska ei siinä ole mitään hävittävää. Jos se kaikki on totta ja uskoo, pääsee paratiisiin. Jos se on turhan jauhantaa, niin sitten ei tapahdu mitään. Mutta jos ei usko ja se kaikki ilmenee todeksi, joutuu helvettiin ja kärsii loputtomiin.
Uskonnot eivät edes pidä itseään ja tiedettä vertaisina käsityksinä, vaan se potee ns. ''jumaluus kompleksia''.
Usko viestittää tiedon turhuutta, mitä se ei kuitenkaan ole. Itseasiassa uskonnot kuulosta perusteineen pelkästään juopuneide jorinalta.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Moraali ja Etiikka
Moorali on kumma juttu. Miten se onkaan kaikilla ihmisillä niin saman tyylinen. Mielestäni moraali ei ole jotain, mikä kehittyy kaikille ihmisille, jotain missä itse tehdään valintoja ja itse määritettäisiin oikeaa ja väärää. Moraali ja etiikka on aikoijen saatossa kehittyny yhteiskunnan kehityksen myötä. Se on jotakin, mikä opitaan eikä siihen voi itse vaikuttaa. Voisin jopa väittää, että murhaajat vain kapinoivat moraalikäsitystä vastaan!
Ihaustuin västikään erääseen seurausetiikan muotoon, utilitarismiin. Siinä tavoitteena on tehdä päätöksiä joilla tuotetaan mahdollisimman paljon mielihyvää mahdollisimman monelle ihmiselle. Utilitarismi tavoittaa paljon kohderyhmiä ja olisi ihanteellinen moraalikäsitys, jos kaikki vain noudattaisivat sen säätöjä tiukasti.
Tämä hieno aate on saanut jykevät juurensa jo 1700- luvun aikana ja jatkaa perinteitään noudattaen yhä tänäkin päivänä sykkien meidän utilitarismin kannatajien rinnassa.
Etiikassa pohditaan paljon miten pitäisi elää. Muiden edut omien edelle on ihanteellinen ajatus, mutta kaltaiselleni egoistille se on melkein jopa mahdoton tehtävä. Eettisten kysymysten vastaukset ovat aina vääriä, koska ihminen on maailman tuomitsevin itseään kohtaan ja ja tiedämme itsekkin milloin emme ole tyytyväisiä itseemme.
Ihaustuin västikään erääseen seurausetiikan muotoon, utilitarismiin. Siinä tavoitteena on tehdä päätöksiä joilla tuotetaan mahdollisimman paljon mielihyvää mahdollisimman monelle ihmiselle. Utilitarismi tavoittaa paljon kohderyhmiä ja olisi ihanteellinen moraalikäsitys, jos kaikki vain noudattaisivat sen säätöjä tiukasti.
Tämä hieno aate on saanut jykevät juurensa jo 1700- luvun aikana ja jatkaa perinteitään noudattaen yhä tänäkin päivänä sykkien meidän utilitarismin kannatajien rinnassa.
Etiikassa pohditaan paljon miten pitäisi elää. Muiden edut omien edelle on ihanteellinen ajatus, mutta kaltaiselleni egoistille se on melkein jopa mahdoton tehtävä. Eettisten kysymysten vastaukset ovat aina vääriä, koska ihminen on maailman tuomitsevin itseään kohtaan ja ja tiedämme itsekkin milloin emme ole tyytyväisiä itseemme.
Ontologia ja olemassa oleminen
Olemme olemassa. Ajattelemme siis olemme, olemme siis ajattelemme? mitä on olemassa oleminen, kuka sitä määrittää? Olenko olemassa jos vain ruumiini on läsnä vai pitääkö minulla olla sen lisäksi mielipiteitä ja ajatuksia, mitkä luovat persoonallisuuteni? Mistä kukaan voi edes olla varma olevansa olemassa, onko se oletus mikä perustuu olettamukseen? Ei kuulosta mielestäni kovinkaan vakuuttavalta. Onko jumalaa/jumaluutta olemassa? Miten kaikki olemassa oleva vaikuttaa muuhun olemassa olevaan?
Minun mielestäni maailma on täynnä materiaa, mikään ei ole mitään muuta kuin materiaa tai lähtökohtaisin materiaalista olemassa olevaa juttua. Onko edes itse todellisuutta olemassa, ja jos on, niin onko sekään riippumatonta tajunnasta. Voiko eri ihmisille, tajunnasta riippuen, olla eri asiat todellisia? 3 todellisuuden perustelua ovat monismi, dualismi ja pluralismi. Em. teoriaoista ainoastaan dualismi tuntuu järkevältä, sillä se kertoo jotain selkeästi ja silti tarpeeksi avarasti.
Onko olemassa ns. kohtaloa vai onko kaikki tapahtuma ketjut syy-seuraus selitteisiä? Näillä kysymyksillä etsitään vastauksia olemassa olemisen ikuiseen dilemmaan.
Minun mielestäni maailma on täynnä materiaa, mikään ei ole mitään muuta kuin materiaa tai lähtökohtaisin materiaalista olemassa olevaa juttua. Onko edes itse todellisuutta olemassa, ja jos on, niin onko sekään riippumatonta tajunnasta. Voiko eri ihmisille, tajunnasta riippuen, olla eri asiat todellisia? 3 todellisuuden perustelua ovat monismi, dualismi ja pluralismi. Em. teoriaoista ainoastaan dualismi tuntuu järkevältä, sillä se kertoo jotain selkeästi ja silti tarpeeksi avarasti.
Onko olemassa ns. kohtaloa vai onko kaikki tapahtuma ketjut syy-seuraus selitteisiä? Näillä kysymyksillä etsitään vastauksia olemassa olemisen ikuiseen dilemmaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)