Life's a bitch, then you die

Tiedon suhde uskontoon

Tietoa voi määritellä monella tapaa. Klassinen tiedon määritelmä on

 '' Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus ''

tähän pidettiin hyvinkin tiukkana tiedon määritelmänä pitkään, ennen kuin Edmund Gettier alkoi kritisoimaan sitä ja esitti Gettirin paradoksin.

»Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työpaikkaa ja istuvat nyt johtajan toimiston ulkopuolella odottaen kutsua haastatteluun. Työpaikan saaja päätetään välittömästi haastattelun jälkeen. Smith on johtajan hyvä ystävä ja Jonesia kokeneemmaksi tunnustettu työntekijä, joten Smith uskoo saavansa työpaikan Jonesin sijaan. Odotellessaan Smith hypistelee taskussaan olevia kolikoita ja toteaa, että hänellä on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Hetken kuluttua Smith ja Jones kutsutaan haastatteluun, erikseen kuten tapana on. Smithin haastattelu sujuu normaalisti. Kun molemmat haastattelut ovat ohi, ei työpaikan saajan nimeä syystä tai toisesta ilmoiteta heti. Silti Smith uskoo, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.»

Smithillä on hyvä perustelu käsitykselleen. Jos hänen käsityksensä on vielä tosi, seuraa perinteisen näkemyksen nojalla, että hän tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Ajatellaan, että on käynyt seuraavasti. Johtaja päättikin kaikkien yllätykseksi, että Jones saa työpaikan. Lisäksi, aivan sattumalta, Jonesillakin on taskussaan täsmälleen 3 kolikkoa. Tässä tapauksessa Smithillä todellakin on oikeutettu tosi käsitys, joten vaikuttaa siltä, että jos klassinen näkemys pitää paikkaansa, niin Smith tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.
Monet filosofit, Gettier etunenässä, ovat tehneet yllä esitetystä tarinasta ja muista vastaavista esimerkeistä sen johtopäätöksen, että perinteisessä näkemyksessä on jotakin vikaa. Tarina ei tunnu kuvaavan tilannetta, jossa Smithillä on tietoa, vaan tilanteen, jossa Smithillä on tosi uskomus ja vain sattumalta oikeaan uskomukseen ohjanneet perustelut.

Gettier osoittaa platonin tieto teorian jättävän paljon aukkoja ratkaisuun ja sivuuttavan sattuman mahdollisuuden kokonaan.
Klassiseen tiedon määritelmään palaen, voimme miettiä uskontoa. Ovatko uskonnot hyvin perusteltuja tosi uskomuksia? Eivät minunkaan mielestäni.

On olemassa myös tietoa, minkä tiedän todeksi vaikka tiede ei sitä mitenkään todistakkaan.

Uskontojen kannalta voin ottaa esille pelurin esimerkin. Kannattaa uskoa esimerkiksi kristinuskon oppeja todeksi, koska ei siinä ole mitään hävittävää. Jos se kaikki on totta ja uskoo, pääsee paratiisiin. Jos se on turhan jauhantaa, niin sitten ei tapahdu mitään. Mutta jos ei usko ja se kaikki ilmenee todeksi, joutuu helvettiin ja kärsii loputtomiin.

Uskonnot eivät edes pidä itseään ja tiedettä vertaisina käsityksinä, vaan se potee ns. ''jumaluus kompleksia''.
Usko viestittää tiedon turhuutta, mitä se ei kuitenkaan ole. Itseasiassa uskonnot kuulosta perusteineen pelkästään juopuneide jorinalta.